Sitruunaperhosten kevätunelma

Olen saanut monta toivetta koskien hyydykekakkuohjetta. Useimmissa pyynnöissä juoni juontaa samaa linjaa; raikasta, keväistä, äitienpäiväkakuksi sopivaa... Näiden toiveiden pohjalta aloin sitten kehitellä ideaa kakkuun.

Keväistä raikkautta saadaan kakkuun sitruunasta. Sitrushedelmiä käytänkin mielelläni kevään erilaisissa leivonnaisissa, juuri niiden raikkaan maun vuoksi. Tästä kakusta löydätkin sitruunaa peräti kolmesta eri raaka-aineesta. Makua pehmentämään lisätään sitten reilusti täyteläistä mascarponejuustoa, joka myös antaa täytteelle ihanan pehmoisen rakenteen.

Mielestäni hyvä hyydykekakku on sisältä pehmeä ja lusikalla sitä leikatessa "rapsahtaa". Se ei missään nimessä saa olla hyllyvää hyytelöä! Siksi liivatteita on käytetty kakussa täyteainesten määrään nähden hyvin kohtuullisesti. Täytettä kiinteyttää myös kiisseliaines, jonka ansiosta liivatetta voi jättää vähemmälle.

Hyydykekakun pohjan ei tarvitse aina olla keksipohja, vaan se voi olla vaihteeksi vaikkapa kääretorttulevystä leikattu. Myös tavallinen sokerikakkupohja kävisi erinomaisesti. Tämä on huomattavasti kevyempikin vaihtoehto niille, jotka sellaisia suosivat.

Sitruunan kaveriksi valitaan pehmeä vanilja, joka maistuu päälle pursotetuissa ruusukkeissa. Vaniljavaahtoa voi myös tarjota kakkupalojen kanssa muutenkin, jos pelkkä sitruunanmaku tuntuu liian voimakkaalta tai jollekin hieman vieraammalta.

Kakun päällä lentelevät "sitruunaperhoset", jotka itse valmistin taannoin Englannista tilaamallani muotilla. Muottia saa kuitenkin myös suomalaisista verkkokaupoista. Perhosille annetaan ripaus säihkettä koristesokerin muodossa.

Lopputuloksena on keväisen raikas mutta sopivan makea kakku, jonka voi leipoa vaikkapa äitienpäivän kahvipöytään rakkaan äidin hemmottelua varten!

Pohja:

Kääretorttupohja

Täyte:

2,5 dl kermaa

1 prk sitruunarahkaa
1 prk mascarponejuustoa

1,5 dl sokeria
1 pss sitruunakiisseliaineksia

0,5 dl sitruunamehua

5 liivatelehteä

Kiille:

2 dl vettä
0,5 dl sitruunamehua
3 liivatelehteä
sokeria maun mukaan
keltaista pastaväriä

Koristelu:
Vaniljavaahto;
2,5 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
2 rkl vaniljakreemijauhetta
ja Satumaan Sitruunaperhoset

1. Valmista kääretorttupohja ohjeen mukaan.

Ota sitten irtopohjavuoka (halk. n. 22 cm)

ja leikkaa sen pohjalevyn avulla kääretorttu-

levystä pohja kakulle.

2. Pingota sitten vuoan pohjalle leivinpaperi.

3. Vaahdota kerma ja sekoita joukkoon mascarpone

ja sitruunarahka.

 4. Lisää vaahdon joukkoon sokeri, sitruunamehu,

ja kiisseliainekset. Sekoita tasaiseksi massaksi.

Sulata kylmässä vedessä 10 minuuttia liotetut 

liivatelehdet tilkkaan kuumaa vettä tai pieneen

määrään sitruunamehua. Sekoita varovasti 

mutta huolellisesti täytevaahdon joukkoon.

 5. Nosta pohjalevy vuokaan ja kostuta kevyesti

esimerkiksi maidolla.

Kaada sitten täyte pohjan päälle.

6. Levitä täyte vuokaan huolellisesti ja tasoittele

pintaa.

Anna kakun hyytyä jääkaapissa noin kolme tuntia

tai vaikkapa yön yli.

 7. Kuumenna vesi ja sitruunamehu kattilassa

höyryävän kuumaksi. Lisää joukkoon sokeri sekä 

jälleen liotetut liivatelehdet. Halutessasi voit 

myös lisätä pienen tipan keltaista pastaväriä.
Sekoita seos tasaiseksi ja anna hieman jäähtyä.

 8. Kaada kiille kakun päälle ja anna hyytyä 

vähintään tunti.

 9. Valmista vaniljavaahto:
Vatkaa vaniljakastike kuohkeaksi vaahdoksi 

ja lisää joukkoon vaniljakreemijauhe. Vatkaa

sitten suurella voimakkuudella ja laita vaahto

jääkaappiin 15 minuutiksi.

10. Laita vaahto isohkolla tähtityllalla varustettuun

pursotinpussiin ja pursota ruusukkeita kakun päälle.

Saat ruusukkeet pursotettua tasaisin välimatkoin,

kun pursotat ns. kellonajat kakkuun; aloita kahdestatoista, 

sitten pursota kello kuuteen.Siirry sitten yhdeksään 

ja siitä kolmeen. Jos haluat, voit vielä pursottaa näiden 

"numeroiden" väliin yhdet ruusukkeet, puoliväliin 

jo pursotettuja ruusukkeita.

11. Koristele kakku sitruunaperhosin.

Vinkkejä:

- Jos haluat personoida kakun äitienpäiväkakuksi, pursota kakun keskelle onnentoivotus äidille! Käytä sulaa tummaa suklaata, se ei sula kiilteen päällä.

- Sitruunakiisseliainekset löytyvät kaupassa ns. jälkiruokahyllystä eli sieltä missä esimerkiksi mousseainekset ovat. Sitruunakiisseliaineksiin on tutustuttu blogissa ennenkin, katsopas täältä.

Onnelan Rahkamunkit

Monesti on tullut huomattua, että ruoanvalmistus- ja leivonta-alalla opiskellessa ja työskennellessä on oppinut sellaisia asioita, joista on hyötyä myös omassa kotikeittiössä. Niin oli nytkin, kun vapun lähestyessä pohdin tämänvuotista munkkireseptiä. Mielessäni on jo pitkään ollut makea muisto entisellä työpaikallani valmistamistamme rahkamunkeista, jotka vain pursotettiin kuumaan rasvaan ja lopputuloksena oli ihania pieniä herkkupalleroita. Samankaltaisia munkkeja myy mm. Fazer nimellä namimunkki ja niitä saa paistopisteistä sekä pakastealtaasta. Miksi siis tekemään itse kun niitä voisi ostaakin, sanoisi joku, mutta no, onhan itse tehty aina vielä parempaa!

Etsin "namimunkkien" kaltaista reseptiä netin syövereistä, mutta turhaan - kaikki tuntuivat olevan perinteisiä reseptejä hiivalla kohotettavine ja rinkeleiksi leivottavine ohjeineen. Vähäksi aikaa luovuinkin jo ajatuksesta saada tehtyä näitä herkkupalloja itse, kunnes vapun edelleen lähetessä himo kävi voittamattomaksi! Vielä kun sain appivanhemmiltani lahjaksi upouuden "rasvakattilan" siivilöineen, oli projekti rahkamunkki saanut viimeisen sysäyksen. Siispä tuumasta toimeen!

Parhaani mukaan muistelin rahkamunkkien valmistuksen vaiheita. Taikinan vaivaaminen ja seisottaminen ovat tärkeät kohdat sekä huolellisuus pursottamisessa, jotta munkeista saa kauniin pyöreitä. Raaka-aineet sen sijaan jäivät mysteeriksi, sillä maitorahkaan sekoitettiin valmis jauhomainen seos, jossa oli kaikki muu tarvittava. Ja tietenkään en muistanut, mitä se seos sisältää...

Taikinan koostumusta lähdettiin siis kehittämään mutu-tuntumalla - ja voin sanoa että tällä kertaa ensimmäinen kokeilu osui napakymppiin. Taikina oli juuri sellaista kuin muistin sen olevan! Liisterimäinen olemus ei ehkä heti luo mielikuvaa herkullisista munkeista, mutta voin vakuuttaa, että jos tekee mieli käyttää taikinaa tapetointiin, on taikina oikeanlaista. ;)

Hassua kyllä, miten onnistumisen tunne pyrki vahvasti pintaan kun katselin kauniita kullankeltaisia palleroita kattilassani. Olinko tosiaan onnistunut kehittämään reseptin viiden vuoden takaisten muistikuvieni perusteella? Vielä kun valmiiden munkkien makukin oli juuri niin herkullinen kuin toivoin sen olevan, tunsin tehneeni jotain hienoa. =)

Nyt haluan jakaa teidän kaikkien blogini lukijoiden kanssa tämän parhaimman munkkireseptini koskaan. Vaikka ohje voi tuntua haasteelliselta ja kieltämättä onnistuakseen vaatii sen tarkkaa noudattamista, voin lohduttaa, että yksi helpottavakin tekijä siinä on; taikinan sekoittamisen voi alusta loppuun suorittaa koneella ja lisäksi, taikinaa ei tarvitse missään  vaiheessa ottaa käsiin! Lisäksi taikinaa ei tarvitse kohottaa, joten pitkät ja työläät kohottelut ja vaivaamiset voi näiden munkkien kohdalla unohtaa.

Rahkamunkkitaikina:

500 g rahkaa

50 g margariinia
1 muna

1,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria

4 dl vehnäjauhoja
2,5 tl leivinjauhetta

Paistamiseen:

3 pkt munkkirasvaa / kookosrasvaa

Sokerointiin:

Siro - erikoishienoa sokeria

 1. Sekoita keskenään kuivat aineet.

Sulata margariini ja anna sen jäähtyä.

 2. Sekoita rahkan joukkoon margariinisula

sekä kananmuna. Voit jo tässä vaiheessa

sekoittaa koneella, itse sekoitin käsivoimin

nuolijalla.

 3. Laita monitoimikoneeseen lapavatkain

ja lisää rahkaseoksen joukkoon kuivat

aineet. 

Ala sekoittaa seosta varovaisella teholla, 

1 tai 2 riittää siihen asti, kunnes jauhot 

ovat sekoittuneet rahkaan.

Nosta tehoa 3:een ja anna taikinan

vaivautua 5 minuuttia.

Huom. Itselläni on käytössä tehot 1-6 ja

max-teho. On täysin koneesta kiinni, mikä

teho on sopiva. Aloita kuitenkin vaikka 

liian varovasti. Tarkoitus on vaivata taikinaa,

ei vatkata.

 4. Sammuta kone ja jätä taikina lepäämään

20 minuutiksi.

Nosta sitten lapa pois. Huomaat, että

taikina on valmista, kun se on koostumuk-

seltaan tahmeaa ja "liisterimäistä" sekä

siitä, että se on tarttunut kiinni lapaan.

 

 4. Sulata kattilassa rasva.

Sopiva munkinpaistolämpö on n. 180 C.

Sen voi kokeilla mittarilla tai paistamalla

pienen koepalan. 

Itse käytin pitkästä aikaa kookosrasvaa,

sillä kaupasta oli munkkirasva loppu, enkä

halunnut lähteä enää toiseen kauppaan vain

sen perässä =D Mutta voin kertoa, että 

mahdollisista pelotteluista huolimatta kookos-

rasva sopii tähän tarkoitukseen oikein hyvin

eikä jätä sivumakua valmiisiin munkkeihin.

Monet käyttävät myös kasvipohjaisia öljyjä.

Niistä ehdottomasti parasta on rypsiöljy.

 

 5. Seuraavasta vaiheesta ei valitettavasti

kuvaa ole, ehkä siitä ymmärrettävästä 

syystä, että sitä olisi erittäin hankala kuvata.

Koitan kuitenkin kuvailla sitäkin paremmin!

Eli, ota hyvä ja napakka pursotuspussi.

Paras on kestävä ja pestävä pussi, jota voi

käyttää useita kertoja. Liitä siihen pyöreä-

suinen tylla, jonka halkaisija on n. 20 mm.

Hätätapauksessa voit myös käyttää pussia,

jonka päähän on leikattu sopivan kokoinen

aukko.

Laita taikina pussiin.

Ota terävä veitsi.
Ota pursotinpussi vasempaan käteen

ja veitsi oikeaan käteen.
Pursota aivan rasvan yläpuolella pieni

määrä taikinaa pussista ja leikkaa heti

veitsellä pala poikki aivan tyllan juuresta.

Palan sopivasta koosta näet osviittaa

yllä olevasta kuvasta. Voit myös pursot-

taa tätä pienempiä tai suurempia paloja,

aivan sen mukaan, minkä kokoisia haluat

munkeista.

MUISTATHAN VAROA!
Rasva on kuumaa ja roiskuessaan voi

helposti polttaa. Siksi on tärkeää, että

noudatat erityistä varovaisuutta ja teet

pursottamisen mahdollisimman lähellä

rasvaa, ettei se roisku, kun taikinapala

putoaa rasvaan. 

 6.Taikinapalat putoavat yleensä heti kattilan

pohjaan, josta läheskään kaikki eivät nouse

itse ylös. Siksi on hyvä lusikkaa tai lastaa

apuna käyttäen irrottaa kiinni jääneet palat

pohjasta. 

Paistamisen edetessä huomaat, kuinka 

paloista alkaa kuin alkaakin muodostua

kauniita palloja. 

Symmetriset pallot pyörivät rasvassa ja 

näin kääntävät itse itseään, kun taas ei 

niin symmetriset tarvitsevat hieman kään-

töapua.

Paista munkit kypsiksi, kauniin kullan-

ruskeiksi.

 7. Nosta munkit talouspaperilla peitetyn

lautasen päälle, jotta ylimääräinen rasva

valuisi niistä pois. 

Anna munkkien jäähtyä jonkin aikaa.

 8. Sokeroi vielä aavistuksen lämpimät munkit

erikoishienolla sokerilla.

9. Paistorasva kannattaa ottaa talteen, jos

aikoo paistaa lähiaikoina toisenkin erän

herkullisia munkkeja ;)

Siivilöi rasva pienempään kattilaan ja

anna jäähtyä huoneenlämmössä. Nosta

sitten kattila jääkaappiin, jossa se säilyy

noin viikon. Samaa rasvaa voit käyttää

munkkien paistomäärästä riippuen 2-3 

kertaa. Muista siivilöidä se jokaisen käytön

jälkeen!

Käytetyn rasvan voi sen jäähdyttyä laittaa

biojätteisiin.

Muutama huomio rahkamunkkien valmistajalle:

- Tässä ohjeessa käytetään hiivan sijasta leivinjauhetta tavallisista munkkiohjeista poiketen, sillä hiiva ei sovellu tällaiseen taikinaan, jossa ei ole lainkaan kohotusvaihetta.

- Koska leivinjauheella kohotettavan taikinan pitää olla kylmää tai huoneenlämpöistä paistoon asti, tulee sulatetun rasvan ehdottomasti olla kunnolla jäähtynyttä. Kylmä rahka tietysti myös pitää taikinaa viileämpänä.
- Paista munkit huolellisesti kypsiksi ja anna niiden jäähtyä tarpeeksi irrallaan toisistaan. Raa'at tai liian tuoreena päällekkäin laitetut munkit helposti painuvat ja menettävät muotonsa.

- Rahkamunkit voit hyvin valmistaa jo edellisenä päivänä. Laita valmiit ja jäähtyneet munkit kannelliseen rasiaan ja säilytä jääkaapissa. Hieman ennen tarjoilua, laita munkit lautaselle ja käytä mikrossa (n. 10-15 sekuntia mikrosta riippuen riittää), jonka jälkeen ne on helppo sokeroida.

Appelsiini-kardemummakakku

 Kevät alkaa astua jo Onnelaankin ja sen kyllä

huomaa siitä, että leivonnaisissa suositaan nyt

keveyttä sekä värikkyyttä, makua unohtamatta!

Appelsiini-kardemummakakku on ihanan 

mehevää ja yhdistää kivasti raikkaan appelsiinin

ja vivahteikkaan kardemumman. Koko komeuden

kruunaa puhtaanvalkoinen kuorrutepilvi. 

Mehevyyttä kakulle antaa vastapuristettu mehu.

Kuoresta saadaan taas lisää makua ja väriä.

Kakun voi myös paistaa tavallisessa rengasvuoassa 

ja jättää kuorrutteen pois, jolloin siitä saadaan 

tavallinen kahvikakku.

150 g margariinia

1,5 dl sokeria

2 munaa

4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

1 tl kardemummaa

2 dl appelsiinimehua
1 raastettu appelsiininkuori

Kuorrute:

2 dl Flora Vispiä

100 g tuorejuustoa

tomusokeria maun mukaan, n. ½ dl

 1. Raasta appelsiininkuori.

 2. Halkaise appelsiinit ja purista mehu. 

3. Erottele keltuaiset ja valkuaiset.

4. Lisää pehmeään margariiniin sokeri

(itse käytin ruokosokeria) ja vatkaa

sekaisin.

5. Vatkaa keltuaiset ja valkuaiset yksi

kerrallaan rasvan joukkoon ja

vaahdota kuohkeaksi, vaaleaksi

vaahdoksi.

6. Siivilöi rasvavaahtoon keskenään sekoitetut

kuivat aineet ja lisää joukkoon appelsiini-

mehu. 

Mehun voi siivilöidä, jos puristaessa tuli

joukkoon siemeniä tai muita isompia sattumia.

 7. Sekoita ainekset rasvavaahdon joukkoon 

varovasti nostellen. Vältä ylimääräistä 

sekoittelua, ettei taikinaan muodostu

sitkoa.

 8. Kaada taikina pyöreään, halk. n. 24 cm 

olevaan irtopohjavuokaan.

Hyväkuntoista teflonvuokaa ei tarvitse kuin

kevyesti voidella. Kahvikakkuvuoka taas 

kannattaa aina voidella ja jauhottaa.

9. Paista kakkua 175 C:ssa noin 30 minuuttia.

10. Vaahdota vispi ja sekoita joukkoon 

tuorejuusto ja sokeri. 

Levitä kuorrutus kakun päälle niin, 

että se hieman valuu reunoilta.

Koristele haluamallasi tavalla,

vaikka vain appelsiininpaloilla!