Vuokarieska (luomu)

Täällä meillä päin rieska on hiivalla kohotettua ja pehmoista, sisältäen usein ohraa tai kauraa. Monessa paikassa rieskaksi on totuttu käsittämään ohut vaalea leipä ja usein törmääkin ihmetteleviin kyselijöihin; onko tuo muka rieskaa?

Tuore rieska on yksi parhaita asioita mitä tiedän. Rieska nautitaan mielellään leivontapäivänä ja voin vakuuttaa että on suorastaan ylellisyyttä päästä leikkaamaan pala lämpimäisestä, jonka päälle voi sulaa.

Rieskataikinassa on kaksi eroa muihin hiivataikinoihin; 1. siihen ei lisätä lainkaan rasvaa ja 2. sitä EI vaivata. Rieskataikinan kuuluu olla hyvin pehmeää, sitä "kauniisti" kuvaillen jopa löysää. Siksi sitä voikin olla inhottava käsitellä. Tätä voi helpottaa laittamalla pöydälle reilusti jauhoja.

Tässä teille ohje meillä tyypilliseen ohrarieskaan, jonka tällä kertaa leivoin vuokaan. Sama ohje sopii myös "limppumalliin".

Huom. Itse käytin kokonaisuudessaan luomutuotteita. Laktoositonta piimääkin saa nykyään luomuna, tämä maininta siksi että itse käytän laktoosittomia tuotteita paljon.

2,5 dl vettä
2,5 dl piimää
25 g hiivaa
1 tl suolaa

4 dl ohrajauhoja

4 dl vehnäjauhoja

1. Lämmitä vesi reilusti yli kädenlämpöiseksi. 
Lisää joukkoon piimä.
 Piimä saattaa juoksettua, mutta se ei haittaa.

Kokeile nesteen lämpöä
 - jos se on vielä liian kuumaa hiivalle, 
anna sen jäähtyä kädenlämpöiseksi 
ja lisää sitten hiiva sekä suola.

2. Sekoita joukkoon jauhot. 
Älä vaivaa liian kauaa, ettei taikinaan muodostu sitkoa. 
Se kuuluu pullaan, ei rieskataikinaan ;)

3. Ota taikina reilusti jauhotetulle pöydälle. 
Muotoile taikinasta tanko ja nosta se voideltuun vuokaan.

Kun käsittelet taikinaa, vältä turhaa vaivaamista. 

Muutamalla pienehköllä liikkeellä on mahdollista 

saada taikina leivän muotoon; käännä taikinapala

 ylösalaisin ja muotoile sitten pitkulaiseksi.

4. Kohota rieska kunnolla; 

kohotuspaikasta riippuen puoli tuntia

 - tunti on sopiva kohotusaika. 

Älä kuitenkaan kohota liikaa, 

sillä silloin leipä lässähtää ja hiiva alkaa käymään.

5. Paista 200 C:ssa noin 35 minuuttia. 

Kumoa heti paistamisen jälkeen rieska pois vuoasta 

ja aseta kyljelleen tai ritilän päälle.

 Näin pohjasta pääsee kosteus haihtumaan.

Rieskan voi säilyttää muovipussissa, 

kunhan se on kokonaan jäähtynyt. 

Se on parhaimmillaan tuoreena tai 

viimeistään leipomista seuraavana päivänä.

Hunaja-kauravuokaleipä

Itse olen kaikkien imellettyjen leipien ystävä (sokerihiiren ominaisuuteni ulottuu siis kaikkeen syötävään) ja haikailenkin malttamattomana joulua, jolloin saa taas kunnon imelää ja mausteista limppua! Sitä odotellessa leivotaan vaaleaa makeahkoa leipää; hunaja-kauravuokaleipää.

Kaurahiutaleita ei kannata laittaa enempää kuin ohjeessa on mainittu, sillä taikinan nousemisen ja kypsän leivän leikkautumisen kannalta on tärkeää, että taikinassa on vehnäjauhosta peräisin olevaa sitkoa. Liikaa hiutaleita sisältävä leipä murenee aivan luvattoman helposti ja on lisäksi sen verran raskasrakenteinen, ettei hiivamäärä välttämättä riitä taikinaa leiväksi asti kohottamaan.

Jälleen kerran hiivataikinan ollessa kyseessä, muistutan jauhojen määrästä, joiden kanssa kannattaa mieluummin olla liian "nuuka" kuin "reilu"; voit ottaa taikinan pöydälle ja lisätä jauhoja siinä, jos taikina todella niin vaatii.

2 dl maitoa tai vettä
50 g margariinia
4 rkl hunajaa
1 dl kaurahiutaleita
25 g hiivaa
1 tl suolaa
5 dl vehnäjauhoja

1. Sulata neste ja rasva.
Liuota sekaan hunaja ja lisää kaurahiutaleet.
Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi.

2. Lisää joukkoon murennettu hiiva,
suola ja vehnäjauhot.

Valmista kuten hiivataikinat yleensä.
Voit ottaa pehmeän taikinan pöydälle
ja alustaa loput (1-2 dl) jauhoista siinä.

3. Muotoile taikinasta vuokaan sopiva tanko
ja nosta se voideltuun vuokaan.

4. Kohota leipää lämpimässä paikassa hyvin,

noin puoli tuntia.

Voit voidella leivän vaikkapa maidolla

ja ripotella pinnalle kaurahiutaleita.

5. Paista leipää 200 C:ssa noin puoli tuntia.

Anna sen levätä vuoassaan hetki.

6. Kumoa leipä ja käännä se niin,

että pohjasta pääsee liika kosteus haihtumaan.

7. Tuore leipähän on aina herkullista ja lämpimänä parasta;

kuka vaan saa leikattua ehjän palasen :D