lauantai 25. helmikuuta 2012

Pizzataikina

Omatekoinen pizza on monen kotikeittiön klassikko, tuttu jo lapsuusajalta. Jokainen herkuttelija täyttää pizzan itselleen mieluisilla täytteillä ja siksi koen niiden suhteen ohjeistuksen olevan tarpeeton. Mutta, viidakkorumpu on kumissut viestiä kyökeistä; tilausta pomminvarmalle pizzapohjaohjeelle olisi! Vastauskuminaa rummutukseen tulee tässä.


Hyvä ja oikeaoppinen pizzapohja on ohut mutta mehevä ja reunoilta rapea. Onnistunut pizzataikina syntyy hienojakoisilla vehnäjauhoilla, tuoreella hiivalla, raikkaalla vedellä sekä sopivalla määrällä hyvää rasvaa. Taikinan tulee vaivata huolellisesti jotta siihen saadaan riittävästi ensisijaisen tärkeää sitkoa ja napakkuutta.

Itse taikinan kohottaminen ei ole välttämätöntä, mutta sen työstämistä pohjaksi helpottaa, jos taikinaa muotoillaan ensin ja annetaan levätä ennen kaulintaa. 

Parhaat pizzat täytetään reilusti mutta silti kohtuudella; näin myös pohja kypsyy eikä muutu vetiseksi. Täyttäminen aloitetaan pizzakastikkeesta, sitten laitetaan juustoraaste ja seuraavaksi varsinaiset täytteet, joiden päälle voi vielä halutessaan ripotella kevyesti juustoa ja lisätä valkosipulimurskaa. Paisto tapahtuu lyhyessä ajassa ja korkeassa lämpötilassa. Jos uunissa on kiertoilmaominaisuus, sitä kannattaa ehdottomasti käyttää.

 
Minun käyttämäni pizzataikinan ohje on Myllyn Paras Durumvehnäjauhopussin kyljestä. Nimenomaan kyseisiä jauhoja käytän aina myös taikinan valmistukseen.


Ohjeesta tulee pohja joko yhdelle pellilliselle tai kahteen keskikokoiseen pyöreään pizzaan.


3 dl vettä
25 g hiivaa
1 tl suolaa
50 g margariinia (80%) tai voita
(vaihtoehtoisesti !½ dl öljyä)
3 dl durumvehnäjauhoja

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja liota siihen hiiva sekä lisää suola. Alusta taikinaan puolet jauhoista, lisää rasva ja sitten loput jauhot. Vaivaa taikina hyvin...

...koneella;
käytä taikinakoukkua. Anna koneen pyöriä pienellä teholla kunnes taikina ei enää tartu koukkuun eikä astian reunoille.

...käsin;
ota taikina kevyesti jauhotetulle pöydälle. Vaivaa lujilla otteilla huolellisesti.


Valmis taikina on napakka, kimmoisa ja lujasitkoinen yhtenäinen massa.


Aloita taikinan työstäminen pizzapohjaksi muotoilemalla sitä
jo hieman haluamaasi muotoon. Jätä sitten se lepäämään
noin 15 minuutiksi.
 

Nyt taikina on jo hieman kohonnut ja siksi sitä
on huomattavasti helpompi kaulia.  


Kaulitse taikina mahdollisimman ohueksi,
aivan parin millin paksuiseksi.

Liian ohut taikina ei kuitenkaan saa olla, ettei
se repeä.

Huom. Jos kaulinta jostain syystä epäonnistuu,
"myttää" taikina ja aloita alusta toisen kuvan
ohjeiden mukaisesti.


Ohenna vielä hieman reunoja sormin painelemalla.

Tämän jälkeen voit täyttää pizzan.


Paista pizzaa 250 C:ssa koosta riippuen noin
7-9 minuuttia pienemmät
8-12 minuuttia isommat.

Hirvivaara

Täytekakkujakin on viime aikoina tullut tehtyä, kuvia pitäisi vaan päivitellä tänne. Muunmuassa kastekakkuja on taiteiltu pikkuruisille pojille. =)

Tänä viikonloppuna tein täytekakkua pyynnöstä "for good old mate" Jannelle. Toiveina oli jotain metsästykseen liittyvää ja itse halusin hommaan mukaan Jannelle sopivaa hjuumoria.

Lopputulos näkyy tässä... Pohjana perus 4 m sokerikakkupohja, toisessa välissä vadelmamousse ja toisessa perinteisesti vadelmahilloa ja kermavaahtoa. Päällä vaahtokarkin makuista massaa, koristeluissa käytetty myös tavallista sokerimassaa. Kuvan otin kaiken arjen kiireen keskellä ilman sen suurempia asetteluja, hmph...


Onnea vielä täälläkin Jannelle!!!

tiistai 21. helmikuuta 2012

Hot Pople

Näin talvisäällä isompia ulkoilijoita lämmittää mukavasti kupillinen kuumaa, marjaista Hot Poplea, joka nimensä mukaan sisältää herkullista Pople -mustikkalikööriä. 

Mustikoiden lisääminen juomaan on vähän samankaltainen makuasia kuin mantelit ja rusinat glögissä; toiselle ehdottomasti ilman ja toiselle tottakai kyllä!


2 dl karpalomehua
4 cl Pople Blueberry -likööriä
(mustikoita)

Kuumenna mehu. Kaada likööri kupin pohjalle ja lisää lämmin mehu. Sekoita. Lisää halutessasi muutama mustikka juomaa koristamaan. Nauti!

Ruisleipäkoulu osa 4: Leipominen

 
 Ruisleipäkoulu saa nyt viimeisen osansa ja monta päivää kestäneiden esivalmistelujen jälkeen on aika ryhtyä tositoimiin. Kun on tehty onnistuneesti hapatin sekä juuri, on aika leipoa itse taikina. 

Tässä kohtaa lienee syytä muistuttaa, miten paljon taikinassa käytetyt jauhot vaikuttavat valmiin leivän makuun. Siksi suosittelen käyttämään tuoreita jauhoja. Itse suosin lähiruokaa tässäkin ja ostan lähimmän myllyn erinomaisia ruisjauhoja.


Taikinaan tarvitset:
1 rkl suolaa
n. 14 dl ruisjauhoja


 1. Lisää juureen suola. Alusta sitten joukkoon ruisjauhoja sen verran, että taikina on kiinteää ja "napsahtelee". Valmis taikina muotoituu helposti sileäpintaiseksi, yhtenäiseksi mytyksi.

Jos joku kaipaa tarkempaa desilitramäärää, voin sen ensi kerralla leipää leipoessani mitata - tämä tietysti voi helpottaa ensikertalaista, jolla ei vielä ole tuntumaa taikinan sopivaan rakenteeseen.


2. Tee sitten terävällä veitsellä ristikkäiset viillot taikinan pintaan. Ripottele päälle ruisjauhoja ja peitä kulho liinalla taikinan kuivumisen estämiseksi.

Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa n. 2-4 tuntia eli kunnes viillot ovat kunnolla avautuneet.

Entisaikaan sanottiin, että tekemällä risti taikinan pinnalle, se siunattiin. =)


3. Tässä on minun leipätaikinani kolmen tunnin jälkeen. Nyt se on valmista leivottavaksi.


4. Jaa taikina kolmeen samankokoiseen osaan. Muotoile pala kerrallaan sileäpintaisiksi, korkeahuippuisiksi limpuiksi. Paina sitten kevyesti huppua hieman alas.

Muotoilussa voit käyttää apuna esim. kulhoa, jota vasten taikinaa on todella helppo työstää haluttuun muotoon. 


5. Nosta leivät leivinpaperien päälle. Anna niiden kohota, kunnes pinta on repeillyt verkkomaiseksi. 

Kuvan leipä on kohonnut noin puolitoista tuntia ja suunnilleen samanverran tarvittiin vielä lisää (huoneenlämmössä). 


6. Paista leivät 225 C:ssa noin tunnin ajan. Kypsä ruisleipä on hyvin kohonnut, kauniin ruskea ja pohjaan kopautettaessa kumisee kunnolla. 

Peitä vastapaistetut leivät liinalla kuoren pehmentämiseksi. Jäähtyneet leivät kannattaa säilyttää muoviin käärittynä, jolloin ne eivät kovetu. Tällä tavoin säilytetty leipä kestää hyvänä useamman päivän, se ei homehdu niin helposti kuin hiivaa sisältävät leivät. Monen mielestä hapanleipä onkin parhaillaan muutaman päivän vanhana.

Hapanleivän voi mainiosti myös pakastaa.


...Eihän se niin vaikeaa ollut, eihän? =)

maanantai 20. helmikuuta 2012

Boysenmarja-mustikkapiirakka

Olen aivan myyty erilaisille variaatioille marjapiirakoista, ne ovat melkeinpä liian simppeleitä että niitä tulee leivottua turhankin helposti omaan makeannälkäänsä :D Näin kävi myös viime sunnuntaina, kun pidettyäni pientä taukoa makeista leivonnaisista alkoi sokerinhimo kasvaa ylitsepääsemättömäksi ja päiväkahville piti jotain herkkua saada.

Pohjan päälle poimin yleensä marjoja ja tällä kertaa hyödynsin Citymarketin pakastealtaasta kerättyä satoa. Marjapakasteiden joukosta löytyi lapsuuteni suosikki, boysenmarja, jonka häviämistä Fazerin marjapiiraista olen katkerana joutunut seuraamaan...

Aromikas boysenmarja sai kumppanikseen kotimaisen, lempeän mustikan. Se jättää sopivasti tilaa boysenmarjoille, jotka osuvat mukaviksi sattumiksi sinne tänne mustikoiden lomaan. Pehmeät marenkipilvet kruunaavaat kokonaisuuden.

Boysenmarjaa en ole muuten nähnyt käytettävän yhdessäkään leivontablogissa (jos joku tietää niin linkit kiinnostavat ehdottomasti). Onnelassa aiotaan kuitenkin puuttua tähän epäkohtaan lähiaikoina jo toistamiseen, joten jääkäätte odottavalle kannalle... =)


Pohja:
½ annosta perusmurotaikinaa

Päälle:
200 g boysenmarjoja
3 dl mustikoita
3 rkl Maizena-pikasuurustetta / perunajauhoja
2 rkl hillo- ja marmeladisokeria


Marenkipilvet:
1 valkuainen
2 rkl sokeria



 1. Valmista murotaikina oman ohjeensa mukaisesti. Ota siitä pieni pala talteen päällistä varten. Painele isompi taikinapala halk. n. 28 cm olevaan piirakkavuokaan. Esipaista pohjaa 175 asteessa 7 minuuttia.

2. Ripottele esipaistetun pohjan päälle yksi ruokalusikallinen maizenaa. Jaa boysenmarjat tasaisesti pohjan päälle. Lisää sitten mustikat.

3. Sirottele marjojen päälle 2 rkl maizenaa ja sokeri (myös hillosokeri käy). Murusta pienempi taikinapala piirakan pinnalle. Paista piirakkaa 20 minuuttia.

4. Piirakan paistuessa valmista marenki. Vaahdota valkuainen ja sokeri kovaksi vaahdoksi, laita se pussiin ja leikkaa pussinkulmaan suurehko aukko. Pursota piirakan päälle marenkipilviä. Laita vielä uuniin noin viideksi minuutiksi eli kunnes marenki on saanut kauniin rusehtavan värin.

5. Anna piirakan jäähtyä ainakin vähän ennen sen leikkaamista.


Ps. Tuotevinkkejä;



Ruisleipäkoulu osa 3: Juuri

Kun hapatin on valmis tai hankittu muualta, voidaan tehdä juuri. 

Silloin, kun valmistaa hapanleipää hapattimen teosta alkaen, kannattaa jatkaa taikinan työstämistä samassa kulhossa, jossa hapatin on tehty. Tiesitkö, että innokkaimmat hapanleivän leipojat säilyttävät kaapissaan erityistä astiaa leipätakinaa varten - näin 2000-luvulla se voi olla muovia, mutta entisajan puisten kiulujen tapaan sitäkään ei pestä, ainoastaan ylimääräinen taikina kaavitaan reunoilta pois. Ja ei, se ei homehdu, juuri edellä mainitusta syystä ja siitä johtuen, että astia säilytetään kosteudelta suojattuna.


1 osa hapatinta
1 litra vettä
n. 6-7 dl ruisjauhoja

1. Lämmitä vesi n. 30 asteiseksi. Liota joukkoon hapatin ja sekoita joukkoon voimakkaasti vatkaten ruisjauhot.

Hyvä juuri on sakean vellimäinen seos ja se alkaa kuplia hyvinkin pian.

Peitä astia jälleen liinalla ja jätä lämpimään paikkaan lepäämään noin 18-24 tunniksi, riippuen siitä kuinka taikina kuplii ja miten hapanta leipää haluat.

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Maple Latte

Kahvinystäviä hemmotellaan näin pakkaspäivien keskellä ihanaisella Maple Lattella, jossa maistuu täyteläinen espresso ja taivaallinen vaahterasiirappi. 

Olen viime aikoina innostunut pitkästä aikaa taas tästä vaahterasiirapista. Se on aivan jumalaista esimerkiksi jälkiruokien kastikkeena sekä lettujen tai amerikkalaisten pannukakkujen kera. Kehotan ehdottomasti kokeilemaan! Olisi myös kiva kuulla, mihin kaikkeen te vaahterasiirappia käytätte. =) 


1 annos

1 rkl vaahterasiirappia
1 dl espressoa (tai vahvaa kahvia)
0,75 dl kuumaa maitoa

Päälle:
kermavaahtoa
vaahterasiirappia

Kuumenna maito. Valmista espresso. Kaada vaahterasiirappi mielellään esilämmitetyn kupin pohjalle. Lisää espresso ja viimeiseksi kuuma maito. Koristele kermavaahdolla ja valuta päälle vielä hieman vaahterasiirappia. Nauti!

lauantai 18. helmikuuta 2012

Ruisleipäkoulu, osa 2: Hapatin

Hapatin on koko ruisleipätaikinan sydän. Sen käyttö perustuu siinä muodostuneiden bakteerien hyväksikäyttöön; niiden toimimisen tuloksena syntyy maito- ja etikkahappoa, hiilidioksidia, alkoholia sekä erilaisia makuaineita. Hyvä hapatin on ehdoton edellytys leipätaikinan onnistumiselle. Jos hapatin ei toimi, ei leivistäkään tule kunnollisia; ne eivät kohoa ja jäävät helposti paitsi litteäksi myös raa'aksi.

Normaalisti hapatin otetaan talteen seuraavaa kertaa varten aina kulloinkin tehdystä taikinasta, mutta kun valmistat hapattimen tällä ohjeella, voit pakastaa sen mitä et heti käytä. Kun taas haluat leipoa ruisleipää, ota hapatin sulamaan hyvissä ajoin (esimerkiksi edellisenä iltana jääkaappiin). Tällöin sinun ei tarvitse säästää hapatinta taikinasta niin kauan kuin sinulla on sitä pakastimessasi. Voit tietysti myös jakaa "ylimääräisiä" hapattimia omasta leivästä haaveileville tutuille. =)



2 viipaletta ruisleipää
1 litra vettä
5 dl ruisjauhoja



 1. Irrota leipäviipaleista kuoret tarkasti ja murenna sisusosat korkeareunaiseen kulhoon. Käytä hapattamalla valmistettua eli täysin hiivatonta, mielestäsi hyvän makuista leipää.


2. Kuumenna vesi n. 30-asteiseksi, kaada leipämurujen päälle, sekoita ja odota, että leipä on pehmennyt. Veden lämpötilaa ei tarvitse mitata, riittää, kun voit kokeilemalla sanoa sen olevan kädenlämpöistä tai hieman lämpimämpää. Liian kuumaa se ei kuitenkaan saa olla, sillä tällöin voi tapahtua ns. palamista ja käymisreaktio ei pääse edes alkamaan.


3. Lisää sitten voimakkaasti vatkaten 3 dl ruisjauhoista. Itse käytän tähän kierrevispilää. Vispilän voi jättää kulhoon, koska hapatinta pitää kuitenkin sekoittaa säännöllisesti.


 4. Peitä kulho ohuehkolla puuvillaliinalla ja jätä vielä pieni "ilmanottoaukko". Nosta kulho lämpimään paikkaan.

Meillä kulho on talvella takan läheisyydessä. Siinä riittää lämpöä käymisen ylläpitämiseksi, joskin pitää varoa ettei kulho pääsee kuumenemaan liikaa.


5. Sekoita silloin tällöin, saa vatkata melko voimakkaastikin. Happi edesauttaa happamuuden muodostumista.


6. Toisena päivänä lisää 1 dl ruisjauhoja, sekoittele välillä. Tarkkaile taikinan kuplimista. Hirveän voimakasta se ei välttämättä vielä ole, mutta siitä pitäisi olla selviä merkkejä. Jos taikinaan ei muodostu yhtään kuplia, on käyminen pysähtynyt ja tällöin se tulee saattaa uudelleen käyntiin. Tämän voit tehdä nostamalla taikinan lämpimämpään paikkaan. Laske vaikka lämmintä vettä tiskialtaaseen ja nosta kulho sinne.


7. Kolmantena päivänä lisää vielä 1 dl jauhoja, hyvin vatkaten.


 8. Neljäntenä päivänä hapatin on valmis. Se kuplii kunnolla ja tuoksuu voimakkaasti happamelta (ei kuitenkaan pilaantuneelta...)


 9. Jaa hapatin neljään osaan, joista yksi aina tarvitaan yhteen annokseen leipätaikinaa. Loput hapattimet voi pakastaa tulevia käyttökertoja varten.

Ota huomioon, ettei hapattimen valmistuminen välttämättä vie tuota täyttä neljää päivää. Paljon on merkitystä mm. lämpötilalla, joka voi vaikuttaa siten että hapattuminen käy nopeammin.

perjantai 17. helmikuuta 2012

Ruisleipäkoulu osa 1: Perusteet

Hapanleipä eli hapattamalla nostatettu ruisleipä on ehdottomasti suomalaisten perinneleipomusten aatelia. Ennen vanhaan sitä on valmistettu "joka torpassa" ja perimätieto kertookin, että kerran viikossa on ollut perinteisesti leiväntekopäivä. Puisessa taikinatiinussa valmistettiin hapanleipätaikina, josta leivotut leivät paistettiin leivinuunissa. Taikinatiinua ei muuten tosiaankaan pesty joka kerta, vaan ainoastaan "raapattiin" ylimääräinen taikina astian reunoilta ja sitten astia sai jäädä kuivamaan ja odottamaan että se jälleen otetaan käyttöön. Näin hapan "asui" tiinussa ja siitä oli hyötyä seuraavilla kerroilla leipää leivottaessa. 

Paitsi että hapanleipä on maukasta, se sopii myös niille, joiden ruokavaliossa ei saa olla lainkaan hiivaa. Toiseksi, se on terveellistä runsaan kuitupitoisuutensa vuoksi. Lisäksi täysrukiinen hapanleipä päihittää mennen tullen ns. ruissekaleivät, joissa osa jauhoista on vehnää. Vehnäjauhon lisäämistä taikinaan on perusteltu sitkon parantamisella, mutta hyvällä ohjeella ruisleipä onnistuu vallan mainiosti ilman hyppysellistäkään vehnäjauhoja.

Ajatus hapanleipäohjeen julkaisemisesta blogista lähti aivan yksinkertaisesti monen tavallisen kotileipurin toiveesta tehdä hyvää ruisleipää itse. Täsmäohjetta ensikertalaiselle on kuitenkin ollut hyvin vaikeaa löytää ja koska hapanleivän valmistus kotioloissa on aikalailla häviävä kansantaito, ei ole kovin monella ollut mahdollisuutta päästä käytännön oppiinkaan hapanleivän tekoa opettelemaan. Teidän iloksenne Onnelassa onkin vuosien varrella kantapään, suomalaisen sisun sekä tietysti koulussa opitun kautta luotu ruisleipäohje, joka sopii kuvauksiin vaiheiden selkeys, onnistumisen todennäköisyys ja erinomainen maku.

Ruisleipäkoulun seuraavissa osissa on mahdollisimman tarkasti havainnollistettu vaihe vaiheelta, kuinka valmistat maukasta hapanleipää, aivan alusta asti omassa keittiössäsi!

Ps. Ruisleipäkoulun kirjallisen osuuden loistavana apuna on ollut opiskeluaikainen kirjani, Ruoanvalmistuksen taito (Aho-Leskinen).